Lauluja opettajistamme

Ennen kuin lähdimme viettämään yllä kuvattuja penkkariajeluja kuljimme kaapuihin pukeutuneina ympäri koulua ja lauloimme perinteisesti itse sanoittamiamme lauluja eri opettajistamme. Alla sikermä noista lauluista - verratkaapa niitä edellisen vuosiluokan lauluihin - osa on näet samoista opettajista eli voitte verrata "painotuksia" ? "

Reksi (Jussi Saukkonen)
(sävel: ”Yks’ voima sydämehen kätketty on”)

Yks’ voima koulumme kätketty on,
se voima on puhdas ja pyhä.
Se tuttu on ei tuntematon, se valtaa ääniä yhä.
Eduskunnast’ on kotoisin kerrotaan,
nyt kokoomuksen nuijaa hän heiluttaa
Eläköön, kauan eläköön, JUSSI!

Aarne Koskinen (historian lehtori)
”Nasu, Nalle” – (sävel: ”Rosvo-Roope..”)

Nyt tarttee teidän kuunnella, mä tahdon kertoa,
repäisevän tarinan joll’ ei oo vertoa,
se tarina on koulun tohtorista, hissamaikasta,
joka teorioita särki ihan joka paikasta.

Hän mielestämme viisas ompi ajatuksiltaan,
sillä opetuksen saanut oli omalta isältään,
mutt' professorit, jotka tunsi, ne oli hölmöjä
ja monet heidän juttunsa on silkkaa pötyä.

Riemukasta vanhoina on Nasua muistella
kuink’ kenkiänsä kaiveli hän karttakepillä
ja Ruotsin maassa keskusteli pelkästään käsillä
ja Hawaijista opetti hän terveellä järjellä.

Tellervo Tuomikoski (biologian, mantsan ja luonnontieteiden lehtori)
(sävel: ”Tuoll’on mun ryyppyni…”)

Oi hyvät ystävät, abiturientit,
kohta on edessänne reaali ja tentit.
Miss’ ovat tietonne, miss’ ovat taitonne?
Mikset lue jo, mikset lue jo?

Näin Tellu lausut ja katselet meitä,
toivoas kuitenkaan koskaan et heitä.
Heitä ain kehität, uudelleen selität
lamarckismia, mutaatioita.

Juttua monta on vihkoon kirjoitettu
paljon on opittu ja paljon unohdettu.
Lätäköitä tongittu, eliöitä ongittu -
luonnon helmassa, Tellun seurassa.

Sven Lindquist (psykologian lehtori)
(sävel: ”Mustalaiseks’ olen syntynyt…”)

Psykologiks’ olen syntynyt,
kumarassa kuljeskelen nyt.
Mietiskelyst’ otsa uurteinen
persoona oon syvähenkinen.

Koska tuntimme taas päättyykään?
Vieläköhän ehditään -
tärkeä yks’ seikka ratkaista,
miten mielekäs on apina?

Emootiot, transponoituvuus,
kastemado arvaamattomuus,
vaistot, vietit ynnä refleksit
kaikki meille Svennu opetit.

Tietenkin kun luotas lähdemme
täysinoppineita olemme.
Päivän selvä meillä aistimus,
leikkiä on ihmistuntemus.

Lyyli Nora (A-luokan valvoja/tyttöjen jumppamaikka)
(sävel: ”Kuubalainen serenadi”)

Me tulimme jumppatunnilt’
ehkä hiukkasen horjuen,
oli nikama nikamalta
meitä Lyylimme muokannut.
Joku vaikeroi sattumalta
ja se hurjat huudot sai,
että´luuletkos sinä raukka
ilman jumppaa selviäväs´?

Ja me muistamme urheilutunnit
kun kentällä pingottiin
ja samaten hiihtolenkit
kun sohjossa rämmittiin.
Ja meidän paklatut ääriviivat
toi mieleesi Diorin diivat,
että ´maalit te jättäkää pois -
paljon luonnollisempaa se ois´.

 

Erkki Etelä (B-luokan valvoja/ matikan lehtori)
”Napis” (sävel: ”Arvon mekin ansaitsemme”)

Kouluhun kun taapersimme
ensimmäiselle luokalle,
silloin kiltti Erkki-setä
otti meidät hoiviinsa.
Kahdeksan vuotta meit’ johdatteli
leffaan vei, muikkarir kirjoitteli
lal-la-la…
kyllä me Napista loppuikämme muistellaan.

Lasku loppuun suoritettu
mielihyvän tunteen tuo.
Ympyrä ja parabeli
taidenautintoa suo.
Näin lausui Napiksemme
matikan ihanuutta kun tajunneet emme
lal-la-la….
Aina me Napista kiitollisuudella muistellaan.

Aira Sarkkila (saksan lehtori)

In einer dummen Klasse
da gibt’s ´ne weise Frau
*wir lieben sie ja so
Sie war so gut zu uns*

In mancher trüben Stunde
Da hätt’ ich ja geweint
*Sie wollt mein Herz zerbrechen
So glaubt ‚ ich immer ja.*

Nun müssen wir fortgehen
Auch liebste Sarkkila
*Wir wollen Dich verlassen
Für alles dankend ja.*

Lajos Garam (uskonnon ja kirkkohistorian opettaja )
(sävel: ”Saappaani pohjassa reikä…”)

Dogmatiikan tiedoissa reikä on valtava
kimppuun kerkes laiskuus kamala.
Ei huolta laisinkaan, ei huolta laisinkaan
Lajos meitä kyllä valistaa.

Kirkkohissan tentistä pelko on kalvava
ei oo edes armo auttava.
Ei huolta laisinkaan, ei huolta laisinkaan
Lajos kyllä meitä valistaa.

Garamien perheestä avun saa taitavan
juhliin laatii hyvän ohjelman.
Ei huolta laisinkaan, ei huolta laisinkaan
Lajos kyllä meitä valistaa.

Leevi Lehtokangas (A-luokan valvoja ja poikien jumppamaikka ”Läppä )
(sävel: ”Guter Kamerad”)

On jumppahirmu Leevi,
vanha Suomen mestari.
Hän itse aina näyttää
ja sitten lupaa auttaa:
´Ei mitään hätiä - ei siitä putua´

Ylös hyppää telineelle
jättiläistä heittämään.
On kalahyppy tehtävä,
jok’ ei oo liian vaikea:
´Ei mitään hätiä – ei siitä putua´

Oli joukossamme miesi,
jota Leevi vaivoin siesi
viel Leevin hiukset säästyvät
jos Ilkan koulust’ päästävät,
ei löydy toisia
niin vaivalloisia.

Rivakasti sivakoikaa
yleiskunto kohoaa.
Jos armeijassa pärjäämme,
niin siellä sua me kiitämme –
peruskoulutuksesta,
peruskoulutuksesta.

Svea Aalto (ruotsinkielen lehtori, Svea-Mamma)
(sävel:” Kotia muistellessa”)

Vielä nytkin muistan nuoruusvuodet armaat
olin yksitoista vuotta täyttänyt.
Ruotsin kielioppi, beet ja geet ja äffät
täysin tuntemattomia olivat.
Kului pari kolme alkeiskirjan vuotta,
sitten Svean opettajakseni sain.
Kaikki voimani sain ponnistaa mä silloin
etten rattahilta kellahtaisi pois.

*Kohta koittaa mulle tenttiluvun aika
koulu taakse jäänyttä on elämää.
Maailma raaka on ja siksi, Svea, Sulle,
tyhmä jälkipolvi perinnöksi jää.*

Nyt jo vanha oon ja kohta harmaapäinen,
muistot ainoat on mulla aartehet.
Maailma kylmä on ja niin kuin halla jäinen,
riemut sen on multa kaikki mennehet.
Nyt jo vanha oon ja tartun matkasauvaan
lähden viimeiselle taipaleelleni.
Kielioppi sekä beet ja geet ja äffät
matkaeväinäni kontissani on.