|
Reksi (Jussi Saukkonen)
(sävel: ”Yks’ voima sydämehen kätketty on”)
Yks’ voima koulumme kätketty on,
se voima on puhdas ja pyhä.
Se tuttu on ei tuntematon, se valtaa ääniä yhä.
Eduskunnast’ on kotoisin kerrotaan,
nyt kokoomuksen nuijaa hän heiluttaa
Eläköön, kauan eläköön, JUSSI!
Aarne Koskinen (historian lehtori)
”Nasu, Nalle” – (sävel: ”Rosvo-Roope..”)
Nyt tarttee teidän kuunnella, mä tahdon kertoa,
repäisevän tarinan joll’ ei oo vertoa,
se tarina on koulun tohtorista, hissamaikasta,
joka teorioita särki ihan joka paikasta.
Hän mielestämme viisas ompi ajatuksiltaan,
sillä opetuksen saanut oli omalta isältään,
mutt' professorit, jotka tunsi, ne oli hölmöjä
ja monet heidän juttunsa on silkkaa pötyä.
Riemukasta vanhoina on Nasua muistella
kuink’ kenkiänsä kaiveli hän karttakepillä
ja Ruotsin maassa keskusteli pelkästään käsillä
ja Hawaijista opetti hän terveellä järjellä.
Tellervo Tuomikoski (biologian, mantsan
ja luonnontieteiden lehtori)
(sävel: ”Tuoll’on mun ryyppyni…”)
Oi hyvät ystävät, abiturientit,
kohta on edessänne reaali ja tentit.
Miss’ ovat tietonne, miss’ ovat taitonne?
Mikset lue jo, mikset lue jo?
Näin Tellu lausut ja katselet meitä,
toivoas kuitenkaan koskaan et heitä.
Heitä ain kehität, uudelleen selität
lamarckismia, mutaatioita.
Juttua monta on vihkoon kirjoitettu
paljon on opittu ja paljon unohdettu.
Lätäköitä tongittu, eliöitä ongittu -
luonnon helmassa, Tellun seurassa.
|
Sven Lindquist (psykologian lehtori)
(sävel: ”Mustalaiseks’ olen syntynyt…”)
Psykologiks’ olen syntynyt,
kumarassa kuljeskelen nyt.
Mietiskelyst’ otsa uurteinen
persoona oon syvähenkinen.
Koska tuntimme taas päättyykään?
Vieläköhän ehditään -
tärkeä yks’ seikka ratkaista,
miten mielekäs on apina?
Emootiot, transponoituvuus,
kastemado arvaamattomuus,
vaistot, vietit ynnä refleksit
kaikki meille Svennu opetit.
Tietenkin kun luotas lähdemme
täysinoppineita olemme.
Päivän selvä meillä aistimus,
leikkiä on ihmistuntemus.
Lyyli Nora (A-luokan valvoja/tyttöjen jumppamaikka)
(sävel: ”Kuubalainen serenadi”)
Me tulimme jumppatunnilt’
ehkä hiukkasen horjuen,
oli nikama nikamalta
meitä Lyylimme muokannut.
Joku vaikeroi sattumalta
ja se hurjat huudot sai,
että´luuletkos sinä raukka
ilman jumppaa selviäväs´?
Ja me muistamme urheilutunnit
kun kentällä pingottiin
ja samaten hiihtolenkit
kun sohjossa rämmittiin.
Ja meidän paklatut ääriviivat
toi mieleesi Diorin diivat,
että ´maalit te jättäkää pois -
paljon luonnollisempaa se ois´.
|