Nostalgisista syistä - sekä siksi, että ilmavoimien arkistoista löytyi lisää harvinaisia ilmakuvia - aloitamme myös tämän muistelusivun yhdellä näistä kuvista.

Ilmavoimathan suorittivat Munkkiniemen alueella ilmakuvauksia syksyllä 1949 ja siten tallensivat mukavia kuvamuistoja kaikille meille munkkalaisille niin armaasta kotiseudusta. Näiden kotisivujen ”kansilehdellä” on itäsuunnasta otettu kuva, jossa ikään kuin tullaan sisään Munkkiniemen Helsingin-puoleisesta ”portista”.

Munkkiniemi 1949

Tässä kuvassa katsotaan Munkkiniemeä lounaasta, lintuperspektiivistä, Laajalahden yläpuolelta. Etualalla näemme Munkkiniemenrannan, oikeassa yläkulmassa ovat Huopalahden takana rengastettuna Kuusitien kerrostalot, kuvan yläreunassa rengastettu iso valkoinen rakennus on Tilkan sotilassairaala, keskellä kuvaa näkyy urheilukenttä ja Munkan paloasema ja kentän vastakkaisella reunalla itse vanha, kunnianarvoisa, Eliel Saarisen suunnittelema Kadettikoulu (joka myöhemmin toimi Ilmavoimien esikuntana vuoteen 1972).

Munkkiniemen yhteiskoulu rakennettiin kuvan vasemmassa reunassa rengastettuun kohtaan, Laajalahden- ja Lokkalantien kulmaan. Huopalahti oli vuonna 1949 ja vielä kauan sen jälkeenkin matala, kaislikkoinen, tyhjä alue. Nythän se on täyteen rakennettu oma Huopalahden kaupunginosansa! Niin muuttuu maailma, mutta muistot eivät muutu - eivätkä unohdu - ne vain saavat hopeiset reunat!

Vuonna 1939 Munkkiniemi oli ”taajaväkinen yhdyskunta”, jossa oli 4 863 asukasta. Sotavuosina väkiluku ei kasvanut lainkaan, sillä rakennustoiminta oli ymmärrettävästi pysähdyksissä. Niinpä on todennäköistä, että vuonna 1944 kun tämän muistelosivun ikäluokka aloitti koulunkäyntinsä - siis kansakoulunsa! - lähes kaikki munkkalaiset tunsivat toisensa. Tuossa meidän kodikkaassa ja viihtyisässä yhdyskunnassamme vallitsi rauha, lämmin naapurisopu ja yhteishenki.

Tänä päivänähän Munkkiniemi on vain yksi Helsingin monista, alati lisääntyvistä ja kasvavista esikaupungeista, sillä se liitettiin Helsinkiin vuodenvaihteessa 1945-46, kuten jo vuoden 1955 riemuylioppilaiden kronikassa todettiin. Nythän Munkassa on jo yli 20 000 asukasta ja kaikki entiset ulkoilumaastot - Munkkivuori, Kuusisaari, Lehtisaari jne. - on rakennettu täyteen. Villin ulkoilun ja mielikuvitusleikkien aika on ohi sellaisena kuin meidän sukupolvemme sen sai kokea. Tavallaan sääli, mutta vaikea kehitystä ja kasvua on padotakaan!

Kansakouluun syksyllä 1944

Todettakoon - lukijoiden muistin virkistämiseksi - että alla olevassa kuvassa esiintyvät reippaat koululaiset ovat ikäluokkaa 1937-38. Me synnyimme rauhanaikaiseen, hyvinvoivaan Suomeen. Mutta pian syttyi talvisota, josta emme kyllä onneksi mitään muista. Sen sijaan monet meistä muistavat varmasti jatkosodan vuosista ainakin jotain, sillä jouduimme aina silloin tällöin lähtemään kotoa turvallisempiin maisemiin, maaseudulle, koska itäinen naapurimme pommitti pääkaupunkiseutua ajoittain rajustikin.

Yksi kuva löytyy tästä Laajalahdentien kansakoululuokasta (1B) syksyltä 1944. Opettaja on Helvi Heinonen.

Oppilaat eturivissä vasemmalta Pirjo Setkänen, Leena Manns, Terttu Lampinen, Annikki Häkkinen, Anja Hurmerinta, Ritva Karimo, Eila Valjakka, Kirsti Elfving, xx?, Pirkko Nikulainen, xx?, Mirja Loikkanen ja Tuulikki Siitonen.

Toisessa rivissä Tapio Rahikainen, Eero Heliö, Kalevi Ormio, Birgit Leino, Birgit Karell, xx?, Ilkka Arkiomaa, Pekka xx?, xx?, Juhani Karras ja Mauri Oksanen.

Kolmannessa rivissä Georg Fehrman, Jyrki Vasama, xx?, Matti Saukkonen, Jukka Tenhunen, Aulis xx?, Jorma Hintikka, Juhani Hyvärinen, Kalevi Seeström, Håkan Broman ja xx?

Kansakoulun aloitimme syksyllä 1944 taisteluiden vielä riehuessa, mutta sota Neuvostoliiton kanssa päättyi  4.9.1944! Elimme senkin jälkeen melkoisessa ahdingossa, sillä sota Lapissa jatkui. Kaikesta oli pulaa, niin ruoasta kuin vaatteistakin.

Meidän elämämme ei tietysti paljon poikennut edellisen vuosiluokan vastaavasta. Isojen siskojen ja veljien kierrätysvaatteita näkyy meidänkin yllämme näissä kuvissa. On villapipoa ja sekalaista kuosia ja laatua - koltuissa maltillista linjaa vaikka myös väri-iloa. Erityistä huomiota kiinnittää se, että miltei joka tytöllä on esiliina (=essu) päällä. Sitä pidettiin ei vain tyylin (?) takia, vaan siksi, että sillä suojeltiin hametta tai kolttua tahriintumiselta ja kulumiselta

Mutta kuten myöhemmin nähtävistä kuvista näkyy, niin ei sitä muodilla mässäilty edes vielä syksyllä 1948, jolloin siirryimme yhteiskouluun. Essut tosin olivat poistuneet käytöstä!

Kirjavaa oli vaatetus silloinkin - säännöstely jatkui, vaatekuponkeja oli perheissä niukasti ja vaikka olisi ollut kuponkejakin, niin eipä ollut paljon mitään ostettavaakaan!

Kun heikon sodanjälkeisen ravitsemustilanteen johdosta varsinkin lasten katsottiin olevan vitamiinien ja muun vahvistavan ravinnon tarpeessa, niin naapurimaistamme ainakin Ruotsi ja Norja avustivat maatamme erilaisin ”herkuin”. Kansakoulussa saimme todella runsain mitoin kalanmaksaöljyä! Kaikki me emme kuitenkaan iloinneet moisesta naapurirakkaudesta. Tuon ”herkun” jakelussa käytettiin erilaisia menetelmiä. Kunkin oppilaan edellytettiin tuovan kotoa sopivan pullon, johon sitten opettaja jakoi kullakin luokalla täyden annoksen. Oli hämmästyttävää kuinka usein kotimatkalla sattui pieniä haavereita ja pullot jotenkin lipsahtivat johonkin onnettomaan kiveen ennen kuin pieni koululainen pääsi kotiin. Tuollaiset haaverit eivät opettajia lannistaneet, vaan öljyä jaettiin aina myös ruokatunnilla siten, että lapsiparat joutuivat syömään tuota makoisaa ainetta joko puuro- tai soppalusikalliseen sekoitettuna opettajan ankaran katseen alla. Opettaja näet annosteli sen ruokapöydän ääressä kullekin erikseen, ja kun oli kiire, niin öljyä kaatui annostelupullosta usein myös lautaselle ja koko annos meni pilalle. Mutta kaikki oli syötävä! Tuon maun muisto ei ole meiltä unohtunut! Ruotsista sentään saatiin myös juustoa ja suklaata silloin tällöin – liian harvoin tosin verrattuna kalanmaksaöljyyn, josta ei tuntunut pulaa olevan!

Joskus v. 1946–47, kun vielä olimme ”kansiksessa”, saimme Punaiselta Ristiltä ns. Amerikan paketteja, joilla USA pyrki tekemään PR:ää sotien jälkeen. Niissä oli lyijykyniä, tuumamitoilla varustettuja viivoittimia (ensimmäinen kosketus kansainvälisiin standardeihin?) ja lasikuulia, joilla sitten pelasimme pihalla ”skrubua” eli heittelimme niitä pieniin maahan kaivettuihin kuoppiin. Muutakin rihkamaa näissä kenkälaatikon kokoisissa pahvilaatikoissa oli – ennen kaikkea kuulakärkikyniä! Käsittämätön uutuus oli kynä nimeltä Reynolds Flyer, jota opettajat rupesivat vihaamaan, koska suttasimme sillä kaikki vihkomme. Nämä muoviset ”kuivamustekynät” olivat näet vielä heikkolaatuisia ja kehityksessään keskeneräisiä, ja niiden ”kuiva muste” oli niin märkää, että se tahri kaikki paikat, niin vihkot kuin vaatteetkin. Kauniin värisiä ne itse kynät kuitenkin olivat. Meille annettiin myös oikeita jenkkivaatteita, jotka saimme itse valita rekeiltä, jos sopivaa kokoa löytyi. Vihje viisaammilta oli, että piti valita hieman omaa kokoa isompi vaate; se olisi sitten helppo kääntää, kun alkuperäinen ulkopuoli kului tai virttyi ja että oli ns.kasvuvaraa. Eli se siitä ”muodista”.

Aloitimme yhteiskoulun vuoden 1948 syyskuussa

Kun etsin koulun vuosikertomuksista tarkistuksia koulua ja luokkaamme koskeviin tietoihin, löysin mielenkiintoisen dokumentin. Ainakin vielä v. 1956 kouluun pääsemisen ”edellytykset” olivat seuraavat:

Koulun sääntöjen mukaan I luokalle ei katsottu voitavan päästää tai ottaa ”lasta”, joka on ”sielullisten ominaisuuksiensa takia kouluun soveltumaton” tai ”pahantapainen”. Tiesimmeköhän me tuon? Olivatkohan ehdot myös v. 1948 yhtä ankarat? Oletettavasti. Mutta kaipa me täytimme kriteerit kun meidät kerran kouluun päästettiin. Ja hyvä niin, olisi jäänyt muuten monta mukavaa asiaa ja elämystä kokematta.

 

Nuottapolulla (entinen Lehtisaarentie) sijaitsevan vanhan Yhteiskoulun pihaportailla syyskuussa 1948 otettu kuva I A-luokasta.

Eturivissä vasemmalta Eeva-Liisa Sorvari, Laila Aikala, Anneli Komulainen, Leena Harlahti, Ritva Karimo, Irmeli Gyldén, Sinikka Penttinen, Tuula Vaaranto, Leena Heikkinen, Sirkka Seppälä ja Ulla Emaus.

Toisessa rivissä vasemmalta Eila Valjakka, Pirjo-Liisa Setkänen, Birgit Karell (vain silmät näkyvät!), Meri-Helmi Kapulainen, Anja Virolainen, Maija Järvinen, Anna-Kaarina Ruutu ja Terttu Karhu.
Kolmannessa rivissä vasemmalta: Tuula Koskivirta, Liisa Holländer ja Leena Attila.

Sitten poikia: edessä vasemmalta Lalli Kalo, Rauno Anttila, Jouko Liiri ja Juhani Lindgren; taempana Kalevi Seeström, Jaakko Korhonen, Seppo Saarinen, Ilkka Arkiomaa ja Juhani Hyvärinen; Pekka Kaartinen, Jorma Hintikka, Eero Heliö ja Georg Fehrmann; Heikki Kaitera, Matti Saukkonen, Pertti Helo ja Jorma (Karl-Heinz) Lark. Kuvasta puuttuu Eva Stenholm. Luokalla oli siis 40 oppilasta

 

I B-luokka samoilla portailla syyskuussa 1948.

Eturivissä vasemmalta Marja Heikinheimo, Anja Kivikoski, Riitta Lyytikäinen, Tuulikki Tuominen, Marja-Liisa Rynö ja Annikki Häkkinen.

Toisessa rivissä vasemmalta Päivi Kelomaa, Marjatta Karapää, Teija Pohjanpalo, Timo Laurila ja Juhana Blomstedt.

Kolmannessa rivissä Rauni Punovuori, Anja Lehtinen, Tapio Rahikainen ja Kerkko Hakulinen.

Neljännessä rivissä Tuulikki Siitonen, Pirjo Ravila, Jorma Takala ja Juha Tenhunen.

Viidennessä rivissä Terttu Lampinen, Leena Manns, Pirkko Nora ja Pirjo Palmu.

Kuudennessa rivissä Ritva Niemelä, Anita Hoffman, Mirja Loikkanen, Jyrki Vasama, Raimo Huttunen, Kari Koskinen, matematiikan opettaja Erkki Etelä (luokanvalvoja), Matti Kauhanen, Kai Turkka, Antti Renko, Jorma Myötyri, Jyrki Lohi ja Rurik Nordman.

Erkki Etelän takana vasemmalla Eero Markkanen ja Olavi Karlsson; ylinnä oikealla (kaiteella istumassa) Raimo Koskinen. Kuvasta puuttuvat Kauko Korhonen ja Matti Saukkonen.

Tälläkin luokalla oli 40 oppilasta.

Molemmilla luokilla oli siis kouluun tullessamme 40 oppilasta! Silloin vanha Nuottapolun koulumme todella natisi liitoksissaan. Noin suuri nuppiluku ei toki voinut olla ihanteellinen ajatellen opettamista ja oppimista, mutta vaihtoehdot olivat kai vähissä. Muutamaa vuotta myöhemmin oli eräillä luokilla (meidänkin!) jopa 43 oppilasta.

Koko koulussa oli koulun annaalien mukaan vuonna 1948 kaikkiaan noin 450 oppilasta. Koulua käytiin aamuvuorossa ja ilta-vuorossa - muuten eivät olisi luokkahuoneet riittäneet!

Kevät 1953, V A-luokka.

Ylärivissä vasemmalta Eero Heliö, Jorma (Karl-Heinz) Lark, Jaakko Seppälä, Heikki Kaitera, Jorma Hintikka, Juhani Hyvärinen, Kai Ullner, Ilkka Virkkunen, Reijo Räikkönen, Reijo Ahonen, Erkki Airaksinen ja Pertti Helo.

Keskirivissä vasemmalta Konstantin Fehrmann, Pekka Saukkonen, Ulla Emaus, Anja Erkko, Anna-Kaarina Ruutu, Maija Järvinen, Tuula Vaaranto, Anja Virolainen, Ritva Karimo, Leena Harlahti ja Sirkka Seppälä.

Eturivissä vasemmalta Marjatta Ypyä, Eila Valjakka, Anneli Komulainen, Irmeli Gyldén, Eeva-Liisa Sorvari, Laila Aikala, fysiikan ja kemian lehtori Ilmari Koskimies (luokanvalvoja), Leena Hellas, Tuula Koskivirta, Kirsti Horstio, Anja Kivikoski, Birgit Karell ja Leena Heikkinen. Kuvasta puuttuvat Tero Kangas, Juhani Lindgren, Teuvo Raivio, Pentti Selänne ja Pirjo Setkänen.

Luokalla oli siis 40 oppilasta.

Kevät 1953, V B-luokka.

Ylärivissä vasemmalta Timo Laurila, Matti Kauhanen, Jorma Myötyri, Ilkka Markkola, Tapio Rahikainen, Kari Koskinen, Jyrki Vasama, Vilho Mynttinen, Matti Saukkonen, Antti Renko, Olavi Karlsson ja Mauno Lemmetyinen.

Keskirivissä vasemmalta Rurik Nordman, Kerkko Hakulinen, Rauno Anttila, Heikki Ervi, Kauko Korhonen, Eero Markkanen, Tuulikki Siitonen, Anja Kivikoski, Leena Manns, Rauni Punovuori, Anna Vainio, Marja Heikinheimo, Marjatta Karapää ja Riitta Lyytikäinen.

Alarivissä istumassa vasemmalta Teija Pohjanpalo, Päivi Kelomaa, Pirkko Nora, Marja-Liisa Rynö, Pirjo Palmu, Tuulikki Tuominen, Anita Hoffman, Pirjo Ravila, Mirja Kuusi, Mirja Loikkanen ja Terttu Lampinen. Kuvasta puuttuvat Annikki Häkkinen, Anja Lehtinen ja Timo Tolonen.

Molemmilla luokilla oli edelleen 40 oppilasta, mutta tässä vaiheessahan oli jo päästy muuttamaan uuteen kouluun ja tilanahtaus oli hieman hellittänyt. Koko koulun oppilasmäärä oli päässyt kasvamaan vuoteen 1952 mennessä noin 700:aan. Hyvään kouluun oli siis aikamoinen tungos, vaikka ns. suuret ikäluokat eivät vielä olleet edes kouluiässä!

Keväällä 1953, kun me V-luokkalaiset olimme siirtymässä lukioon eli meistä tuli isoja, saimme leikkiä yhden päivän ajan vielä lapsena oloa – kuten traditioihin kuului. Tässä kuvassa V B-luokan tyttöjä: takarivissä vasemmalla Tuulikki Siitonen rusetit tukassa, Pirjo Palmu, Päivi Kelomaa ja Pirkko Nora, edessä vasemmalta Marja-Liisa Rynö nukenvaunuineen ja tikkareineen, Rauni Punovuori nukkeineen ja vaunuineen sekä Riitta Lyytikäinen, jolla myös samat vermeet ja lelut.
V A-luokan lapselliset omassa porukassaan jossakin luokassa.
Eturivissä vasemmalta Eila Valjakka, Marjatta Ypyä ja Juhani Lindgren (ilmeisesti leikkipaloautonsa kanssa);
toisessa rivissä Anneli Komulainen, xx?, Eeva-Liisa Sorvari, Maija Järvinen ja Anna-Kaarina Ruutu;
kolmannessa rivissä vasemmalla seisomassa Jorma Hintikka, keskellä Tero Kangas, Leena Harlahti ja Ulla Emaus. Aivan takana oikealla Juhani Hyvärinen ja Marja-Liisa Heikinheimo.
Meitä villejä teinejä ei pidetty kurissa (?) ja nuhteessa vain koulun julkisissa tiloissa ja välitunneilla, vaan opettajien Gestapo iski myös ”intiimitiloihimme” eli koulun ala-aulassa sijaitseviin kirja- yms. privaatti-kamalokeroihimme. Tässä näyte eräästä kotimuistutuksesta. Matti sai sen keväällä 1953 luokanvalvojaltaan Erkki Etelältä, joka oli kyllä muuten herkkä, huumorintajuinen ja mukava mies, mutta aljan, jomman ja trigonometrian hän otti ikävä kyllä haudanvakavasti!

Kun meistä tuli ”aikuisia lukiolaisia”, vastuullemme siirtyi teinikunnan toiminta. V. 1953-54 teinikunnan puheenjohtajana toimi Matti Lampinen, varapuheenjohtajana Risto Ruukki ja sihteerinä Irmeli Gyldén. Rahoja vahti Juhani Hyvärinen, ja teinimestari oli Juhani Lindgren. Tämä hallitus oli hyvin aktiivinen. Se kokoontui kerran kuukaudessa.


Keväällä 1955 otettu kuva koulun pihalla. Meitä koulun ”vanhimpia oppilaita” todella näyttää lapsettavan! Mistä lienemme löytäneetkään hyppynarun? Kuvassa hyppäävät tytöt ovat letkassa vasemmalta Mirja Loikkanen, Pirjo Ravila ja Birgit Karell. Narua pyörittää oikealla Sirkka Seppälä. Pirjon ja Birgitin välistä näkyy taustalla Tuulikki ”Tutu” Siitosen pikkuveli Jorma, joka oli silloin kuudesluokkalainen.

Täyttä lentoa – Pirjo Ravila uhmaa painovoimaa kuin gaselli. Taustalla luokkamme romanttinen pari: Risto Ruukki ja Anita Hoffman.

Matti Kauhanen uskaltautui ainoana miehenä vauhdikkaiden neitosten joukossa näyttämään kuinka maskuliinitkin lentävät. Takana odottaa vuoroaan letka tyttöjä: Laila Aikala, Marja-Liisa Rynö, Ritva Kuusinen, Tuulikki Siitonen, Tuula Vaaranto, Päivi Kelomaa ja Tuula Koskivirta.

Samana keväänä teimme luokkaretken Suomenlinnaan kauniissa säässä. Tässä odottavat vuokratun moottoriveneen lähtöä Kauppatorilla Birgit Karell, Pirkko Nora, Laila Aikala (jäätelötötterö kädessä), Matti Kauhanen, Jorma Myötyri ja Ilkka Virkkunen.
 

Matkalla sillä pienellä vuokramoottoriveneellä kohti Suomenlinnaa. Etualalla vasemmalta Mirja Kuusi, Annikki Häkkinen, Kyösti Rousti, valkopuseroinen pörrötukkainen Marjatta Karapää, Anna-Kaarina Ruutu, Marja Heikinheimo ja Maija Järvinen.

Kuvakavalkadi eräistä opettajistamme v. 1955-56

            
Koulumme tuikea rehtori Jussi Saukkonen, sinivalkoinen kokoomuslainen. Hän sai meidän aikanamme kouluneuvoksen arvonimen.

Ilmari ”Illu” ja ”Eke-reke” Koskimies kemian ja fysiikan opettajamme. Vakiokysymys kemian tunneilla ”No, syntyykö vetyä?
 
          
Erkki Etelä, tämän riemu-yo-jakson B-luokan luokanvalvoja koko koulumme ajan, ajoittain ankara, mutta usein myös nasevan humoristinen matikan opettajamme - kaikesta päättäen valvomassa välituntia. 

Mirjam Haavisto, tiukkailmeinen englannin kielen lehtorimme, jolla oli tapana askarrella kynsiensä kanssa tunneillakin ja oikoa tiuhaan tiukahkoa hamettaan!
Tellervo ”Tellu” Tuomikoski (maantiedon ja luonnohistorian opettaja) sekä Saimi Hartikainen (matematiikan opettaja).
 A-luokan luokanvalvojat Leevi ”Läppä” Lehtokangas ja Lyyli Nora (molemmat voimistelunopettajia) Svea ”Svea-Mamma” Aalto (ruotsin opettajamme koko koulun ajan) ja Lajos Garam (uskonnon ja kirkkohistorian opettajamme).

Kulttuuriharrastuksia v. 1955-1956

Munkkiniemen yhteiskoulun lehden ”MYK Kouluviesti” numerossa 2, oli 26.2.1956 (?) seuraava vauhdikas artikkeli:

”Viihdettä välillä

Kello lähenee uhkaavasti seitsemää, mutta sali on vielä melkein tyhjä. Vanhojen traditioiden mukaan ohjelma ei pääse alkamaan määräaikana. Puolisen tuntia odoteltuamme saapuu lavalle kuuluttajana toimiva Risto Ruukki, joka toivottaa tervetulleeksi yleisön, jota nyt on aivan salin täydeltä. VI B:n trio - Reijo Heinonen (huilu), Kullervo Pyrhönen (kitara) ja Martti Rauanheimo (rummut) - soittaa latinalais-amerikkalaista musiikkia.

Monien kehotusten jälkeen tuodaan sitten esiin ”varsinaisen tervetuliaispuheen” pitäjä, Pertti Seeve, vieläkin hyvin pelokkaana. Ajan niukkuuden tähden hän ei kuitenkaan ”ehdi” sanoa kaikkea sanottavaansa, vaan musiikin tahdissa hänet heitetään lavalta. Tämän jälkeen esittää Juhani Hyvärinen ”vakavamielistä” lausuntaa, joka saa yleisön kiemurtelemaan naurusta.

Kuten kaikissa ohjelmallisissa tilaisuuksissa järjestetään täälläkin tietokilpailu. Ottelussa Muncca-kaupunki, puolustaa Munccaa urheasti Seppo Brännare. Tiukassa kilpailussa hän periikin ansaitun voiton vastustajastaan, eräästä nuoresta neitosesta. Lopputulos: Muncca 5 - Kaupunki 4. Sen jälkeen laulaa Terhikki Sumari Anna-Kaarina Ruudun säestämänä.

Illan kohokohtana seuraa Diorin muotinäytös, joka sisältää nykymuotia jokaiselle. Hmm! Asko Sivulan esittämä nuoren neidon yöpuku ja Matti Lampisen esittämä luisteluasu saavat osakseen raikuvat suosionosoitukset.

Tämän mielenkiintoisen pukukokoelman esittelijänä toimi Pertti Seeve, joka elegantteine asuineen voisi menestyksellisesti kilpailla kenen tahansa aidon pariisittaren kanssa. Tähän päättyikin illan ohjelma ja siirryttäessä alas ruokalaan missä hipataan Kärnän bandyn tahdissa, kuulemme monia kiittäviä lausuntoja repäisevästä ohjelmasta.

M.L. & S.K.”


Tervetuliaissanat

Mannekiinikoulun johtajatar
Juhla siis järjestettiin koulumme teinikunnan toimesta tammikuun 14. päivänä 1956. Huomatkaa, että pääsylipun hinta oli 150 silloista eli vuoden 1956 markkaa, joka nykyrahana olisi 3 euroa 60 senttiä!

Miten saimme tanssihaluisia teinejä hippoihimme?
Vuonna 1955 ei ollut kuultukaan mistään PC:istä tai muista helpommista, taloudellisista mainosten tekokeinoista.

Yksinkertaista: teinikunnalla oli sen verran rahaa – ja hipoista tietysti laskettiin tulevan lisää eli kyseessähän oli loistava satsaus – että saimme ensin hankittua A1-kokoisia, valkoisia kartonkiarkkeja tusinan verran. Ja sen jälkeen sitten vaan Wulffille ostamaan ns. plakaattivärejä putkitolkulla.

Kimmo Kettunen (VIII B) tunsi jonkun hesalaisen mainostoimistomiehen ja niinpä allekirjoittanut Pertti Seeve (myös VIII B) sekä Kimmo pääsivät ko. toimiston tiloihin v. 1955 joulun ja uudenvuoden välipäiviksi. Kimmo piirsi ja minä maalasin nuo 12 julistetta kirkkailla väreillä: sinipunaista, mustaa ja okrankeltaista. Julisteessa upea pulleaposkisen mies puhaltaa saksofonia. Kuva oli pysäyttävä ja vetävä, ja siihen liittyi lupaava teksti:

Hipat Muncassa
Kärnän bändi
14.1.1956 klo 19.00

Kimmon kanssa kävimme sitten kiinnittämässä nuo 12 julistetta kaikkien niiden koulujen eteishalleihin, jotka sijaitsivat kohtuullisen matkan päässä Munkasta. Siis käsityö ja jalkatyö olivat voimaa. Eikä aikakaan silloin ollut yhtä kortilla kuin nykypäivinä.

Ja kun tuli lauantai 14.1.56 niin sakkia oli jonoiksi asti. Kassalaatikot kilisivät, ja siitä se riemu alkoi. Kaikilla oli hauskaa – vaikka tietysti joku valvova, tiukkapipoinen opettaja hieman rauhoitteli suurimpia halailupyrkimyksiä siinä vaiheessa kun varsinainen tanssi alkoi! Niin, ja valoja ei sitten saanut sammuttaa jumppasalista, jossa hipat oli pakko ”suorittaa”. Kuri ja valvonta oli kovaa siihen aikaan, eikä todellakaan mitään ”asiattomia virvokkeita” ollut tarjolla.

Edellä mainittu ”MYK Kouluviesti” ilmestyi koulun teinikunnan toimesta ylimääräisenä numerona silloisten kahdeksasluokkalaisten säännöllisestä koulutyöstä ”vapautumisen” merkeissä. Samassa lehdessä oli myös kummankin VIII luokan luokanvalvojan eli VIII A:n Lyyli Noran (tyttöjen voimistelunopettaja) ja Leevi ”Läppä” Lehtokankaan (poikien voimistelunopettaja) sekä VIII B:n luokanvalvojan Erkki Etelän (matematiikan opettaja) holhokeilleen eli abeille kirjoittamat lämminhenkiset jäähyväistervehdykset.

Myös abit kirjoittivat pitkiä juttuja, sellaisia kuin ”Kouluvuosien varrelta” (Ulla Emaus VIII B), ”Kesää kohden” (Juhani Hyvärinen VIII A) ja ”Kahdeksasluokkalaisia” (Ilkka V. Virkkunen VIII B).

Lehdessä oli myös seuraava mielenkiintoinen kommentti teinikunnan kokouksesta, joka oli pidetty 20.1.1956: ”-- teinikunta päätti asettaa valvovien opettajien avuksi neljä poikaa ’ulosheittäjiksi’ välituntien aikana. Järjestely osoittautui tehokkaaksi ja valvoville opettajille siitä oli paljon apua.”

Tämä oli kai ikuinen ongelma, josta tällä tavoin pyrittiin pääsemään eroon. Jo vuosiluokan 1955 stoorin yhteydessä oli puhetta samasta ongelmasta. Vieläköhän siitä pähkäillään tänäkin päivänä?

Lehdessä mainittiin myös, että ”-- seitsemäs luokka järjesti helmikuun puolivälissä kahdeksasluokkalaisille potkiaiskonventin. Kahdeksasluokkalaiset suhtautuivat hiukan sekavin tuntein heistä sepitettyihin lauluihin.” Mutta mitä uutta tässä nyt on? Näinhän on aina ollut! Monet meistä riemuylioppilaista lienevät kuitenkin jo tähän mennessä toipuneet noista traumoista.

On ilmeistä nyt jälkikäteen asiaa tutkittaessa, että tuo ”Kouluviestin” numero 2 EI ilmestynytkään 26.2.1956, sillä siinä ehti olla myös molemmilta VIII luokilta valmistuneiden ylioppilaiden kuva, joka oli päivätty 31.5.1956. Samoin lehdessä oli koko sivun kuvakavalkadi ylioppilaaksi pääsyn utopiasta sekä kuvia penkkariajeluista traditionaalisissa munkinkaavuissa.

Näytelmäkerho

…kuului yhtenä monista teinikunnan kerhoista silloisten, reippaiden koululaisten harrastuspiiriin.

Kun MYK täytti 50 vuotta v. 1988, julkaistiin ansiokas ”Historiikki ja matrikkeli”, jossa kirjallisuutta lähellä oleva Olli Arrakoski kirjoitti vauhdikkaan ja osittain jopa asiallisen jutun munkkalaisuudesta ja tietysti rakkaasta koulustamme. Yksi kohta kyllä jäi hieman ihmetyttämään. Hän näet kirjoittaa opuksen sivulla 131, että ”Näytelmäkerho oli jo toista maata, ohjaajana oli ymmärtääkseni varsin pitkään Kauko Kokkonen radioteatterista ja esiintyjinä koulun ERIKOISIMMAT”.

Herää kysymys millä tavalla ”erikoisimmat”?

Olli on kuitenkin ymmärtänyt aivan oikein: Kauko Kokkonen oli ohjaajana usean vuoden ajan (ainakin vuodesta 1954). Hänen persoonallisella ohjauksellaan näytelmäkerho aikaansai useita menestyksellisiä produktioita, joista yksi oli Jean Anouilhin ”Koulun viimeinen luokka”. Sitä esitettiin täysille saleille oikein pääsylippuja vastaan. Näiden sivujen laatija oli eräs siinäkin näytelmässä esiintyneistä ”erikoisista”, ja koska me esiintyjät olemme kaikki saaneet elää elämämme ns. vapaalla jalalla - toki kenties valppaan silmälläpidon alaisina - niin ei kai se ”erikoisuus” meissä niin vaarallista liene ollut?

No, asiaan. Uudessa Suomessa oli keväällä 1955 artikkeli, jossa kehuttiin seuraavaan tapaan Munkkiniemen yhteiskoulun aktiivista oppilastoimintaa. Nyt tarkastelun alla oleva riemuylioppilasluokka oli silloin koulun VII luokka (A ja B, tietysti).

Oppilaiden harrastustoiminta esittäytyi

Munkkiniemen Yhteiskoulun oppilaat olivat eiliseksi järjestäneet kerho- ja askartelutöiden näyttelyn, jossa eri kerhot varsin monipuolisesti esittelivät työnsä tuloksia. Nähtävänä oli käsitöitä ja kojeita, valokuva- ja postimerkkikokoelmia, akvaarioita, lintuja, lyhytelokuvia, piirustuksia, maalauksia, keramiikkaa, puuveistoksia ja katettuja pöytiä. Näyttelyn aikana myytiin kankaita ja käsitöitä ja nautittiin kahvitarjoilusta.

Illalla oli kerhojen iltama, jonka ohjelmassa oli runsaasti erilaisia musiikkiesityksiä, lausuntaa, tanssia ja liikuntaa sekä suomen- ja englanninkielisiä näytelmiä. Koulun oman väen lisäksi nähtiin tilaisuudessa runsaasti oppilaiden omaisia ja tuttavia. Tunnelma oli välitön ja miellyttävä.”

Näytäntökaudella 1954-55 kerhomme esitti em. näytelmän lisäksi näytelmät ”Opin sauna autuas aina” ja ”Hassan Köydenpunoja”.

Kuva näytelmästä ”Hassan Köydenpunoja”, jossa Ulla Emaus esittää ilmeisesti jonkinlaista ehtoisaa emäntää ja tarjoaa puuroa lievästi riutuneen näköiselle Hassanille, jota esittää Pertti Seeve. Aidot ”käsin maalatut” moskeija- ja minareettikulissit huojuvat taustalla.

 

 

Kohtaus näytelmästä ”Koulun viimeinen luokka”, jossa esiintyvät vasemmalta oikealle Erkki Airaksinen (sohvassa), Pertti Seeve, Juhani Hyvärinen, Kerkko Hakulinen, Tero Kangas, Jaakko Seppälä, Marja-Liisa Rynö ja Antti Renko (koulun rehtori). Istumassa keskellä Anna-Kaarina Ruutu. Hän esittää opettajaa, johon hänen seitsemäsluokkalainen oppilaansa (Pertti S.) tulisesti rakastuu. Tässä kohtauksessa rehtori nuhtelee rakastuneita teinipoikia.

MYK ja American Field Service (AFS)

Munkkiniemen yhteiskoulu suhtautui alusta pitäen lämpimästi kansainväliseen oppilasvaihtoon. Yksi syy lienee ollut se, että koulumme rehtori, kouluneuvos Jussi Saukkonen, oli YFU:n eli Youth for Understandingin puheenjohtaja 1950- ja 1960-luvulla ja vaikka tuo organisaatio oli tavallaan AFS:n eli American Field Servicen kilpailija, niin meidän koulustamme on mennyt oppilasvaihdon alkuvuosista lähtien suhteellisesti eniten oppilaita USA:han nimenomaan AFS:n kautta.

AFS:n perustivat ensimmäisen maailmansodan jälkeen kansainvälisyyskasvatukselliseksi järjestöksi vapaaehtoiset amerikkalaiset ambulanssinkuljettajat. Järjestön tavoitteena oli ikuinen rauha eli ”ei enää koskaan sotia”.

Ensimmäiset neljä vaihto-oppilasta lähtivät Suomesta USA:han, ”lännen kultamaahan”, loppukesästä 1948. Meidän koulumme aktivoitui lähettämään oppilaita maailmalle vuonna 1953, ja kohdemaa oli tietysti nytkin USA. Ja se pysyi samana sataprosenttisesti vuoden 1970 alkuun saakka.

Nykyäänhän vaihto-oppilasmaita on jopa 50, ja viime vuosina USA:n osuus on ollut enää 25 %. Suomalaisia lähtee nykyään vuosittain jopa 32 maahan: Australiaan, Italiaan, Japaniin, Saksaan, Ranskaan, Etelä-Afrikkaan – kaikkialle.

Meidän luokaltamme olivat v. 1955-56 USA:ssa Juhani Lindgren ja Tero Kangas VIII A:lta sekä Matti Kauhanen ja Mirja Loikkanen VIII B:ltä – eli he kirjoittivat ylioppilaiksi vasta vuonna 1957. Lisäksi tässä ryhmässä oli Riitta Oila VI luokalta. Tuona vuonna Suomesta lähti USA:han 30 stipendiaattia, joista meitä munkkalaisia oli siis viisi.

Koulun vuosikertomuksen mukaan lukuvuodeksi 1954-55 lähti Amerikkaan seitsemän oppilasta: Anneli Heinonen, Ritva Kuusinen, Matti Lampinen, Heikki Mäntylä, Risto Ruukki, Marja Heikinheimo ja Kaarlo Hämäläinen. He kaikki siis kirjoittivat ylioppilaiksi näillä sivuilla muistelevien riemuylioppilaiden kanssa keväällä 1956.

Tuohon vuoteen mennessä koulustamme oli siis - asiakirjojen mukaan - lähtenyt yhteensä 12 oppilasta oppilasvaihtoon USA:han. Kaikki he olivat suhtautuneet suurella innostuksella kokemukseensa, ja varmaan heidän innostuksensa ansiosta oppilasvirta koulustamme länteen pysyi myöhemminkin vuolaana!

Ylioppilaskevät 1956

VIII A-luokalla oli 9 tyttöä ja 15 poikaa ja VIII B-luokalla vastaavasti 20 tyttöä ja 8 poikaa. Rinnakkaisluokilla oli siis yhteensä 52 oppilasta.

Penkkariajelut tapahtuivat helmikuun 17. päivänä, ja uljaan opinahjomme kolme kuorma-autoa olivat tietysti täynnä hoilaavia, meluavia ja palelevia ”munkkeja”. Tämän auton lavalla näkyvät mm: ”Kalle” Lark, ”Jatta” Karapää, Juhani Kinnari, Laila Aikala, Heikki Mäntylä, Risto Ruukki ja Kaarlo Hämäläinen. Muut ovat piiloutuneet huppuihinsa.

Yhdessä autoistamme luki ”We deliver grapes of culture”. SOK, ”kolmen A'n kahvi”, sponsoroi kaikkia autojamme. Yhden automme kyljessä oli teksti ”Stuidun taonta - maikat kontra tutkintolautakunta”.

 

Riemua toisen auton lavalla: edessä vasemmalta Pirkko Koutsa, Marjatta Ypyä, Eeva-Liisa Sorvari ja Asko Sivula; taempana vasemmalta Eero Heliö, Kerkko Hakulinen, Erkki Airaksinen, Timo Laurila ja Pirjo Ravila. Aivan takana istuvat Anneli Heinonen (vain toinen silmä näkyy), Anneli Komulainen (huitoo ja huutaa!), Paavo Suhonen ja Jaakko Seppälä.

Neljä munkkia: vasemmalta Risto Ruukki, Asko Sivula, Pertti Seeve ja Matti Lampinen.

Kuvan munkeista kolme oli jo opiskellut ulkomailla: Matti ja Risto vuoden USA:ssa AFS-koululaisvaihdon kautta ja Pertti 2,5 vuotta Englannissa. Tätä voinee kai jo sanoa varhaisglobalisoitumiseksi.

Historiallista mielenkiintoa on kenties seuraavalla seikalla. Yllä olevissa kuvissa näkyviä tummanruskeasta säkkikankaasta tehtyjä benediktiiniläismunkin kaapuja ruvettiin muistitietojen mukaan käyttämään penkkariajoissa vasta v. 1948, sillä edellisenä vuonna oli sodanjälkeinen puute vielä sitä luokkaa, että koulu ei olisi pystynyt hankkimaan niihin kangasta! Silloin näet olisi kankaiden ostoon tarvittu vaatekuponkeja - ostokorttisäännöstely koski monen muun tuotteen ohella myös tekstiilejä.

Muistitieto ja arkistot kertovat lisäksi, että esim. vuonna 1950 vain 19 abilla oli kyseiset kaavut. Siitä lähtien ovat abimäärät kasvaneet joka vuosi eli kaapuja on tarvinnut ommella joka vuosi lisää. Meidän vuosiluokkamme tarvitsi 52 kaapua, ja - uskokaa tai älkää - kevättalvella 2005 niitä oli abiajoissa jo 132. Niillä vaatettaisi jo melkoisen luostarillisen!

Penkkarit

VIII A-luokan penkkarit järjestettiin vakuutusyhtiö Salaman kesäpaikassa Lippajärven Penttilässä, Viherlaaksossa. Sen käyttöön oli saatu lupa Heikki Mäntylän isän, kyseisen yhtiön johtajan, suosiollisella avulla. Paikka oli ehdottomasti ns. raittiusympäristö, mutta voi olla, että sinne eksyi jotain vahvempaakin ainetta. Näin kertoo perimätieto. Nyt - noin 50 vuotta myöhemmin - asiaa mietittäessä muistuu mieleen, että silloin kyllä oli hauskaa. Alla olevassa kuvassa näkyy joitakin juhlijoita, jotka improvisoivat illan viattomaksi (?) ratoksi näytelmän. Produktion aihe ja luonne on kyllä jo häipynyt muistojen hämärään. Mutta näinkin on voitu penkkareita viettää. Siis - siistit vaatteet päällä!

Eturivissä vasemmalta Pirkko Koutsa, Juhani Hyvärinen, Eeva-Liisa Sorvari ja Ilkka Salomaa. Takarivissä Kerkko Hakulinen, Paavo Suhonen, Matti Lampinen, Jaakko Seppälä, Asko Sivula, Erkki Airaksinen, Tapio Rintala ja Eero Heliö. Mutta miksi joukossa on vain kaksi tyttöä - poikia on kymmenen - esitettiinkö vain maskuliininen produktio vai eikö tytöillä ollut ”syystunteita”? Miksi ”Evskulla” on sylissä plakaatti, jossa lukee ”Ryöstömurha VII:ssä kerroksessa”? Olisikohan se ollut näytelmän nimi?

18.2.1956 aamuaikainen VIII A:n penkkareiden jälkeen juhlapaikan porstuan edustalla Lippajärven rannalla. Muutama reipas juhlija urheilutamineissaan (?) lähdössä lenkille. Asko Sivula huppupäänä ja ”Tappari” Rintala varustautuneena huopahatulla vaikka karvalakki olisi ollut paremmin paikallaan. Sankarit vasemmalta: Kerkko Hakulinen, Matti Lampinen, Eeva-Liisa Sorvari, Juhani Hyvärinen, Pirkko Koutsa, Asko Sivula, Ilkka Salomaa ja Tapio Rintala. Eipä ollut meillä silloin Reebokkeja eikä Nikejä saati Luhdan, Rukan, Armanin tai Gantin design-ulkoiluasuja! Niin muuttuu maailma!

VIII B-luokka vietti 17.-18.2. omat penkkarinsa Tuusulassa Gustavelundin kartanossa, jossa oli samaan aikaan myös jonkin poikakoulun vastaavat kekkerit. Kuvasta näkyy, että tanssilattialla on vauhtia. Tunnistamme ainakin kaksi meidän luokan tyttöä: etualalla on Tuulikki ”Tutu” Siitonen ja taempana Ritva Kuusinen, mutta heidän tanssittajansa ovat tuiki tuntemattomia – liekö ujous iskenyt? Kuten huomataan, myös näissä pippaloissa pojilla on siisti kokopuku, valkoinen paita ja kravatti!

 Huoneen perällä kolme herrasmiestä askaroi aidon grammarin kimpussa ja valkkaa seuraavaa 45 rpm-levyä levylautaselle. Täydet valot päällä ja täysin synnitöntä menoa!

Penkkarilauluja liitteenä

 

 

Suuri päivämme

 

Ylioppilaiksi meidät lakitettiin 31.5.1956. Kuvassa on 44 onnellista koulun juhlasalissa; on siis ilmeistä, että neljä oppilasta reputti kevään kirjoituksissa, mutta he kaikki saivat valkolakkinsa sitten syksyllä.

Eturivissä vasemmalta Anita Hoffman, Leena Manns, Anneli Komulainen, Pirjo Ravila, Päivi Kelomaa, Birgit Karell, Anja Erkko, Anneli Heinonen, Tuulikki Tuominen ja Laila Aikala.

Keskirivissä vasemmalta Pertti Seeve, Kaarlo Hämäläinen, Ilkka Salomaa, Anja Virolainen, Terttu Lampinen, Pirkko Koutsa, Irmeli Gyldén, Ritva Kuusinen, Tuulikki Siitonen, Tuula Koskivirta, Maija Järvinen, Anna-Kaarina Ruutu, Ulla Emaus, Pirkko Nora, Tuula Vaaranto, Karl-Heinz Lark, Teija Pohjanpalo ja Marjatta Ypyä.

Takarivissä vasemmalta Matti Lampinen, Tapio Rintala, Eero Heliö, Jaakko Seppälä, Juhani Tuomarla, Eeva-Liisa Sorvari, Heikki Mäntylä, Juhani Hyvärinen, Juhani Kinnari, Kerkko Hakulinen, Timo Laurila, Erkki Airaksinen, Ilkka Virkkunen, Risto Ruukki, Marjatta Karapää ja Kimmo Kettunen.

Lakituksen jälkeen marssittiin ryhdikkäästi kouluittain Havis Amandan patsaalta Esplanadia ja Mannerheimintietä pitkin Hietaniemen hautausmaalle. Siellä laskimme saamiamme ruusuja sankarihaudoille ja Marskin hautapaadelle. Munkan letka marssimassa ryhdikkäästi Keskuskadun ja Pohjois-Esplanadin kulmassa eli Stokkan nurkalla, airuina Pirkko Nora ja Pertti Seeve.

Katsokaapa minkä näköinen oli nykyinen Akateemisen kirjakaupan kulma keväällä 1956! Kuvan vasemman reunan ulkopuolella on silloinen ”Wulffin kulma”, joka nykyään on osa Stockmannia. Päivä oli mahtava, sää lämmin ja aurinkoinen, askel kevyt, olo ylpeä ja sydän onnea täynnä niin kuin varmaan tämänkin päivän nuorilla ylioppilailla.

Illalla juhlittiin tietysti Fiskiksellä. Pöydässä vasemmalta Tuulikki Tuominen, Pertti Seeve, Pirkko Koutsa, Jaakko ”Mooge” Seppälä, Pirkko Nora, Risto Ruukki, Tuulikki Siitonen, Heikki ”Hese” Mäntylä, Eeva-Liisa ”Evsku” Sorvari, Matti Lampinen, Irmeli ”Piila” Gyldén ja Juhani ”Hespa” Hyvärinen.

Kun pääsimme ylioppilaiksi, koulumme oppilasmäärä oli jo 900 ja tilat rupesivat taas natisemaan liitoksissaan. Me lähdimme maailmalle, suurin osa pojista oitis suorittamaan asevelvollisuuttaan ja tytöt syksyllä opiskelemaan - kuka minnekin.

Uudet haasteet - perheen perustaminen, elämänuran luominen ja arjen askareet - saivat koulun hetkeksi pois mielestämme. Nyt 50 vuotta myöhemmin palaamme muistoissamme niihin unohtumattomiin vuosiin, jotka nuorina vietimme kunnianarvoisessa opinahjossamme. On hienoa, että olemme saaneet kuulua joukkoon ja että olemme osa koulumme historiaa!

LIITTEET
Penkkarilauluja
Riemujuhlamme 2-3.6.2006